Avolouhokset uudellamaalla haittaavat ympäristönterveyttä

Lauantai 4.2.2017 klo 2:20


Vaasan hallinto-oikeudelle                                       4.2.2017

 

Vastaselitys asiaan diaarinumero 01843/15/5109

 

Arvoisa Vaasan hallinto-oikeus,

 

Lausun seuraavaa vastaselityksenä Rudus Oy:n ym. vastineisiin:

Rudus Oy väittää viitaten Oy Finnrock Ab:n asiantuntijalausunton, ettei tärinä ole voinut vaikuttaa kaivorakenteisiin ( Rudus Oy:n vastine Vaasan hallinto-oikeudelle asiassa dnro 01843/15/5109, s.3 ).  Finnrockin lausunnossa DI Jari Honkanen kertoo tutustuneensa alueeseen ”yleisluontoisesti”. Lausunto kokonaisuudessaan pyrkii vähättelemään kaikkia valittajien tuomia kokemuksia, jotka perustuvat vuosien asumiskokemuksiin louhinta- ja murskaustyömaan läheisyydessä.   

 

Vuonna 2015 lähialueen asukkaat ovat valittaneet Kulmakorven alueella syntyvistä pölypäästöistä sekä tärinästä. Toukokuussa 2015 ELY-keskus on kieltänyt Rudus Oy:tä toimimasta voimassa olevan ympäristöluvan vastaisesti ja antanut kehotuksen suunnitella räjäytystöiden mitoitukset siten, etteivät louhinnat aiheuta kohtuutonta rasitusta lähialueen asukkaille.

 

Ämmässuon kaatopaikan lähialueiden asukkaille, johon myös Rudus Oy:n vaikutusalueella oleva Mustanpurontien asutusalue kuuluu, tehtiin valtuustoaloitteeni (Ruoho ym.) perusteella terveyskysely vuonna 2015. Kyselyn tulosten perusteella alueella todettiin terveyshaittoja. (http://espoo04.hosting.documenta.fi/kokous/2015360370-4-3.PDF )  Espoon sosiaali-ja terveyslautakunnan päätöstekstin mukaan:

“Terveyskyselyssä asukkaat kokevat kaatopaikan vaikuttavan huonontavasti omaan terveyteensä, läheistensä terveyteen, juomaveden, ilman ja maaperän laatuun . Asukkaiden kokema viihtyvyyshaitta ja huoli tulee ottaa vakavasti. Nämä seikat tulee huomioida lähialueen kaavoituksessa ja mahdollisten uusien toimintojen sijoittelussa.”

 

Ruduksen lupahakemukseen liittyvissä vastineissa asukkaita sensijaan syyllistetään ja heidän kokemuksiaan vähätellään. Heidän vihjaillaan olevan herkkiä, pelokkaita ja vaatimassa korvauksia. Mielenkiintoisesti jossain kohtaa myös vihjailtiin, että valittaja on kunnallistekniikkaa alueelle ajava henkilö. Aivan kuin Rudus Oy olisi keppihevosena sille, että alueen ihmiset saisivat kunnallistekniikan. Logiikka on käsittämätöntä, sillä alueen asukkaat hakevat nykyisellään juomavetensä muutaman kilometrin päässä sijaitsevan huoltoaseman viereiseltä vesipisteeltä. Kunnallistekniikka pitäisi olla järjestety jo aikoja sitten moiseen kohteeseen, joka sijaitsee massiivisten louhinta- ja murskaustyömaiden,  mutta samalla myös massiivisen ison kaatopaikan läheisyydessä.  Alue on kyseisellä kombinaatiolla (louhinta+kaatopaikka läheisyydessä) selkeää riskialuetta ja siksi siellä tehdäänkin mm. vesien tarkkailua.

 

Rudus Oy toimii siis Pohjoismaiden suurimman kaatopaikan läheisyydessä. Kaatopaikan varhaisina vuosina Suomen ympäristönsuojelunormit eivät ole olleet niin tiukat kuin nykyisin ja alueella asuvien paikallisten mukaan tuohon aikaan kaatopaikalle on myös kuljetettu ja kasattu osin luvattakin myrkkyjä sisältävää jätettä suojaamattomaan maaperään. Kaatopaikan vesimittauksissa on todettu näytteenotttopisteistä mm syöpää aiheuttavia yhdisteitä ja myrkkyjä.  Nykyisin kaatopaikka on paremmin valvottu alue, mutta edelleen on hyvin riskialtis yhdistelmä sijoittaa massiivisia louhinta- ja murskaustyömaita valtavan kaatopaikka-alueen läheisyyteen. Riskit on tiedostettu ja  alueella onkin kaivovesimittauksia suoritettu pitkään. 

 

Rudus Oy myöntää ristiriitaisesti louhintatärinöiden ohjearvojen ylityksiä ( vastineensa s.5), mutta kiistää niiden vaikuttaneen mitenkään Mustanpurontien vedenlaatuun, joissa mittauksissa on todettu myös kolibakteereja.

 

Ympäristöluvan lupaehdoilla tulee säädellä hankkeen ulkopuolelle ulottuvia päästöjä: melua, tärinää ja pölyä. Murskaimet tulee koteloida, sillä esimerkiski hieno pöly kulkeutuu tietyissä sääolosuhteissa huomattavasti ns. virallisia ohjearvoja kauemmaksi. Kotelointi hillitsisi myös melun voimakkuutta.

Massalouhinnoissa tärinä voi olla havaittavissa jopa kilometrien päässä ( Ympäristöministeriön julkaisu Parhaat ympäristökäytännöt Suomen luonnonkivituotannossa, s.70 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152750/SY_5_2014.pdf?sequence=1

 ) , mikä on päinvastoin mitä esimerkiksi Rudus Oy:n vastineessa väitetään ja jolla se yrittää tyrmätä Arja Alhon ja Raimo Leppäsen asianosaisuutta valitusasiassa ( Rudus Oy:n vastine s.1).

 

On syytä myös huomauttaa, että tärinävahingoissa ulkopuolisen vastuu määräytyy ympäristövahinkolain mukaan ankaran vastuun mukaisesti. Tällöin korvausvastuu syntyy, vaikka työssä olisi menetelty huolellisesti ja ohjeiden mukaan. Korvausvastuun kannalta on tärkeää selvittää, onko vaurio tapahtunut työn aikana ja onko tärinä todennäköisesti ollut niin suuri, että vaurio on voinut syntyä. (Ympäristöministeriö, 2014).  Kuten edellä mainitsin Rudus Oy:n myöntää, että he ovat myös ylittäneet ohjearvoja. 

 

Rudus Oy:n vastine, jossa paikallisten asukkaiden kokemukset mitätöidään ja vähätellään, herättää epäilyn , ettei yritys kanna asiassa yhteiskuntavastuuta sen ekologisen ja sosiaalisen ulottuvuuden osilta.  Näin syntyy myös epäily, ettei ympäristönäkökohtia mielellään sisällytetä päätöksentekoprosessissa, eikä siten paranneta ympäristön suojelua, kuten Euroopan komission YVA-direktiivissä vaaditaan. 

 

Viimeksi joulukuussa 2016 kävin Mustanpurontiellä. Paikallinen asukas perheineen kertoi kokevansa  syventyvää voimattomuutta hakea oikeutta oman ja perheensä terveyden suojelemiseksi. Rudus Oy koettiin ylimielisenä omaa etua ajavana suuryrityksenä, joka vähät piittaa paikallisille asukkaille ja ympäristölle aiheuttamistaan haitoista ja vakavasta henkisestä kiusasta, kun heidän kokemuksiaan ja toiminnan parantamisideoitaan (mm. murskainten kotelointi) ei ole otettu vakavasti. Aiemminhan tapasin perheen äidin, joka murtui kyyneleisiin kysyttyään asukasillassa kaupungin virkamieheltä miten he saisivat kotiinsa puhdasta vettä. Virkamies vastasi, että itse ostaisi kaupasta. Satuin olemaan paikalla kuulemassa kyseisen lyhyen keskustelun. 

 

Lopuksi viittaan seuraaviin lakeihin, asetuksiin ja direktiiviin, joiden perusteella paikallisilla asukkailla on oikeus terveelliseen ja turvalliseen ympäristöön, jos ko lakeja vain noudatettaisiin: 

 

Maankäyttö- ja rakennuslaki 1999/132, Maa-aineslaki 1981/555

Ympäristönsuojelulaki 2000/86, Ympäristönsuojeluasetus 169/2000, Valtioneuvoston asetus kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta 800/2010,

Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 2005/390, Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista 1999/59, Räjähdeasetus 1993/473, Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös räjähdystarvikkeista 1980/130

 Seveso II -direktiivi vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 96/825/EY

Laki eräistä naapuruussuhteista 1920/26

 

Kunnioittavasti 

Veera Ruoho

Kansanedustaja

Osoitteella turvakielto

sähköposti: veera.ruoho@eduskunta.fiveeraruoho@hotmail.fi

Puhelin: 050 512 2581, 050 3313037

Avainsanat: Vaasan hao, Rudus Oy, räjäytykset, tärinä, melu, pöly, Ämmässuo, Kulmakorpi


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini