Saksalainen naispoliisi kertoo nykyarjesta

Tiistai 28.3.2017 klo 8:50 - Veera Ruoho

Saksalainen maahanmuuttajataustainen naispoliisikollega kirjoitti kirjan, josta suomennos ilmestyy huhtikuussa. Alla hiukan makupalaa:

Poliisin arjessa näkyy maahanmuuton ongelmien kirjo 


Turkkilainen mies hälyttää kotiinsa poliisin Bochumin kaupungissa, Ruhrin alueen Saksassa. Paikalle suuntaa komissaari Tania Kambouri parinsa kanssa. Kun naispoliisipartio saapuu kohteeseen, kysyy mies suuttuneena, mitä nämä poliisinlutkat hänestä haluavat ja kieltäytyy puhumasta heille yhtään mitään. Mies vaati vain, että poliisin johtokeskus lähettää välittömästi paikalle miespoliisipartion. Hänen mukaansa miehet työskentelevät myös paljon paremmin. 


Kuvaus on tosi ja lajissaan sääntö eikä poikkeus kaduilla partioivien poliisien ja muidenkin viranomaisten arjesta Saksassa. Poliisina ja kreikkalaissyntyisenä naisena Tanja Kambouri on kolminkertaisesti alttiina eriasteisille hyökkäyksille kaduilla partioidessaan. Lopulta hän päätti puolustautua tietäen, että aihe on tulenarka. 


- Me haluamme pysyä aina ja ikuisesti poliittisesti korrekteina, emmekä sanoa yhtään mitään väärää. Minä puhun mieluummin avoimesti ja suoraan kuin näyttelen tekopyhää,” toteaa Kambouri.

Pinnan alla kuohuu


Saksasta Suomeen välitettävät uutiset maalaavat pääosin melko myönteistä kuvaa sikäläisestä maahanmuuttopolitiikasta ja tulijoiden integroitumisesta. Saksan historiaan kuuluu useita maahanmuuttoaaltoja, joista yksi, työperäinen ja laaja, osuu 60- 70-luvuille ja silloin tultiin Etelä-Euroopasta ja Turkista. Nykyinen turvapaikanhakija-aalto viime vuodelta alkoi Syyrian sodan ja Lähi-idän yleisen epävakauden seurauksena.


Hyvässä muistissamme on liittokansleri Angela Merkelin pitämä puhe vuoden 2015 syksyltä, jossa hän avasi sydämensä ja rajansa pakolaisvirralle iskulauseella ”Wir schaffen das!”, Me hoidamme tämän! Saksan tapahtumia seuraavia hämmensi tässä yhteydessä liittokanslerin viesti lokakuulta 2010, jolloin hän Kristillisdemokraattisen puolueensa CDU:n nuorisojärjestön kokouksessa ja muutamassa muussa yhteydessä pitämässään puheessa oli todennut, että yritys rakentaa monikulttuurinen yhteiskunta ja elää rintarinnan sekä nauttia toisistamme on epäonnistunut täysin. 


Laajaa kritiikkiä ja julkista keskustelua


Monikulttuurisuuden vaikeaan teemaan tarttui yhdessä maahanmuuttajarikkaimmista osavaltioista asuva ja työskentelevä poliisi Tania Kambouri. Hänen kriittinen kirjansa on tosin ilmestynyt ennen nykyistä vuoteen 2015 osunutta ja koko Eurooppaa ravistellutta pakolaisaaltoa. Integroitumisen ongelmia ja maahanmuuttajaväestön arkea hän kohtaa työssään joka päivä. 


- Väistämätön osa maahanmuuttajien integraatiota on erilaisten kulttuuristen taustojen vaikutus, mikä johtaa väistämättä konflikteihin, toteaa kolmikymppinen Kambouri kirjassaan. 


 Kambouri itse on maahanmuuttajataustaisesta perheestä. Hänen isovanhempansa tulivat Kreikasta väliaikaisesti Saksaan töihin 70-luvulla, jäivät maahan ja sopeutuivat täysin. Tarina on suorastaan kliseinen maahanmuuttajatarina noiden vuosikymmenten Saksasta. Työssään poliisina Kambouri on havainnut nykyisessä ajassa valtavan eron verrattuna hänen oman aikansa integraatioon ja elämään siirtolaistaustaisena lapsena Saksassa. Kehitys ei ole kulkenut lainkaan suotuisaan suuntaan. 


- Onnistunut integraatio ei näy missään. Kun ei tehdä tyhmyyksiä, ei ole kaduilla yhteenottoja, ei kirkuvia otsikoita eikä uutisten erikoislähetyksiä, ei kukaan huomaa mitään ihmeellistä ympärillään, kirjoittaa Kambouri. 


Tania Kambouri partioi synnyinkaupunkinsa Bochumin katuja. Protestiksi jatkuvasti lisääntyville sekä itseen että poliisikollegoihin kohdistuvia verbaalisille ja fyysisille hyökkäyksille, Kambouri kirjoitti syksyllä 2013 lukijakirjeen alansa ammattiliiton lehteen ”Deutsche Polizei”. Reaktio kirjoitukseen oli aivan valtava. Sadat poliisikollegat ympäri maata tukivat häntä ja rohkaisivat, jotta hän esittäisi kritiikkinsä julkisuudessa.


Kollegoidensa pyyntöön Kambouri vastasi kirjoittamalla kirjan kokemuksistaan. (Tania Kambouri: Deutschland in Blaulicht; Notruf einer Polizistin, 2015, Piper). Kirjallaan hän hakee vastauksia kysymykseen, miksi integraatio-ongelmat ovat niin valtavan vaikeita ratkaista ja mitä heijastevaikutuksia integroimattomuudella on yhteiskuntaan, tavallisten kansalaisten arkeen eri puolilla ja eri tehtävissä. 


- Haluan nostaa esille epäkohtia selkeästi ja kaunistelematta, kuten itse ne koen joka päivä työssäni. Haluan nimetä tekijän ja syyllisen, jotta voidaan välttää lisäuhreja tulevaisuudessa, Kambouri selventää kirjassaan. – Tämä on varmasti sosiaaliromantikoille ja monille muille alussa hyvin epämukavaa, mutta olen vakuuttunut, että se kannattaa. Mitä pidempään odotamme tekemättä mitään, sitä vaikeammaksi kaikki tulee korjata.
Kirjassaan Kambouri käy läpi monipuolisesti maahanmuuton ongelmia tulijaryhmittäin – muslimitaustaiset, itäeurooppalaiset ja romanit, joita on valtaosa kaikista tulijoista. Eniten palstatilaa saa muslimitaustaisten integraatio, sillä Kambourin kokemusten ja virallisten tilastojen valossa juuri tällä ryhmällä on vaikeinta sopeutua saksalaiseen yhteiskuntaan ja eurooppalaiseen arvoyhteisöön ja heidän osuutensa rikostilastoissa on silmiinpistävä.
Integraation ongelmat eivät tule esille keskiluokassa.


Arkisessa poliisin työssään partiointitehtävissä Tania Kambouri on pannut merkille, että integraatio-ongelmat heijastuvat yhteiskunnan reunamille, sekä ylä- että alalaidoille. Vauraaseen yläluokkaan ne heijastuvat siten, että nämä muuttavat muurien sisään, valitsevat lapsilleen saksankieliset yksityiset tarhat ja koulut, eivätkä kohtaa maahanmuuttajia juuri lainkaan arjessaan Suoranainen eristäytyminen lisää ennakkoluuloja ja jyrkentää rajapintoja entisestään. 


- En halua osoitella, että yläluokka tai alaluokka olisi huono tai hyvä, vaan haluan kertoa, että eri yhteiskuntaluokat ja ryhmittymät reagoivat yhteiskunnan tuottamaan ilmiöön nimeltä maahanmuutto hyvin eri tavoin, Kambouri kirjoittaa.

Integraatio helppoa vain paperilla


Kambourin mukaan Saksassa keskustellaan säännöllisin väliajoin niin mediassa kuin politiikassakin siitä, onko monikulttuurisuus epäonnistunut. Erityisesti, kun jossakin on tapahtunut väkivaltarikos tai muuta hämminkiä, kerääntyy televisioon puolesta- ja vastaantiimit, yksi kiintiömaahanmuuttaja sekä asiantuntijoita eri aloilta. Vastaukseksi kysymykseen saadaan aina epäselvä Ei tai Kyllä sekä tyypillinen toteamus, että ”Kysymys on huonosti asetettu ja pitäisikin kysyä, että missä ovat ongelmat.” Niitä kukaan ei kuitenkaan koskaan suostu nimeämään. 


- Käytännön elämässä ja työssä nousee esiin jatkuvasti ongelmia, koska rajojen vetäminen ja säännöistä sopiminen on vaikeaa. Lähtökohtana pitää olla täkäläinen kulttuuri, lait ja asetukset sekä tavat, traditiot ja arvot. Tulijat sopeutuvat Saksaan eikä ikinä päinvastoin, kirjoittaa Kambouri.


Kambouri kuvaa, miten väärinymmärretty suvaitsevaisuus on monissa kohdin ajanut Saksan umpikujaan. Monikulttuurisuus sisältää valtavasti riskejä ja vähemmän sosiaaliromanttisia totuuksia: Kulttuuriset taustat, uskonnolliset vakaumukset ja vanhat traditiot eivät aina ole mitenkään sovitettavissa elämään rinnatusten. 


- Tällainen näkemys ei ole oikeistopopulismia, vaan tervettä ymmärrystä yhteiskunnasta,. Kulttuuriset eroavaisuudet tulee ottaa huomioon ja kunnioittaa, mutta toiselta puolen Saksan kaikkia lakeja tulee noudattaa. Piste, hän kuvaa. 


Tania Kambouri kertoo esimerkin, että hänkään ei menisi moskeijaan korkokengissä ja minihameessa, eikä Israelissa synagogaan ilman huivia. Jos hän muuttaisi vaikkapa Saudi-Arabiaan, niin hän ei siellä ajaisi autoa tai joisi alkoholia julkisella paikalla, koska se on siellä kiellettyä. Hän ei väheksyisi näitä sääntöjä vain siksi, että on kasvanut erilaisessa kulttuurissa – ei turistina eikä varsinkaan maahanmuuttajana. Ja sama sääntö pätee päinvastoin.

Esimerkki kulttuurisista eroavaisuuksista, jotka näkyvät poliisin työssä:

 
”Noin kymmenvuotias turkkilainen poika jäi kiinni näpistyksestä. Vanhemmat hälytettiin paikalle. Kun äiti tuli, hän riensi heti silittelemään, suutelemaan ja lohduttelemaan poikaansa. Poika työnsi äitinsä kauemmas ylimielisellä katseella joka viesti, että hän halusi olla rauhassa. Isä ei sanonut sanaakaan. Tässä kasvatustilanteessa valta on lapsella. Vanhemmille lapsi oli pasha, joka oli ehkä tehnyt pienen virheen. Kun poliisi kysyi, eikö isä aio sanoa tähän mitään, tämä vastasi vain: ”Mitä minun pitäisi tehdä?” Kun poliisi ennusti, että tällä kasvatusmenetelmällä lapsi päätyy rikoksen tielle ennen pitkää, eivät vanhemmat ottaneet tätä todesta.” 
--------------------------------------------------------------------------------------------------
TANJA KAMBOURI
syntyi kreikansukuiseen perheeseen Saksan Bochumissa vuonna 1983. Poliisikomissaarin työssään hän partioi synnyinkaupunkinsa katuja. Protestiksi jatkuvasti lisääntyville sekä itseen että poliisikollegoihin kohdistuvia verbaalisille ja fyysisille hyökkäyksille, Kambouri kirjoitti syksyllä 2013 lukijakirjeen alan ammattiliiton lehteen ”Deutsche Polizei”. Reaktio kirjoitukseen oli aivan valtava. Sadat poliisikollegat ympäri maata tukivat häntä ja rohkaisivat, jotta hän esittäisi kritiikkinsä julkisuudessa. Kirjan tarkoitus on toteuttaa tämä toive.
Takakansi:
”Poliisikomissaari Tanja Kambouri partioi päivittäin Saksan sosiaalisessa polttopisteessä. Hän kertoo epäkunnioittavan käytöksen ja väkivallan jatkuvasta lisääntymisestä sekä omista ongelmistaan erityisesti miespuolisten maahanmuuttajien kanssa.”
- Me haluamme pysyä aina ja ikuisesti poliittisesti korrektina emmekä sanoa yhtään mitään väärää. Puhun mieluummin avoimesti ja suoraan kuin näyttelen tekopyhää,” toteaa Kambouri.

Etutaite: 
Turkkilainen mies hälytti poliisin kotiinsa. Kun naispoliisipartio saapui paikalle, kysyi mies suuttuneena, mitä tämä poliisinlutka hänestä haluaa ja kieltäytyi puhumasta hänelle yhtään mitään. Mies vaati vain, että poliisin johtokeskus lähettää välittömästi paikalle miespoliisipartion. Hänen mukaansa miehet työskentelevät myös paljon paremmin. 
Tämä on poliisityön arkea Saksassa. Kuvailluntyyppistä epäkunnioittavaa käytöstä ja loukkauksia joutuvat poliisit kuuntelemaan työssään yhä useammin. Poliisina ja kreikkalaissyntyisenä naisena Tanja Kambouri on kolminkertaisesti alttiina hyökkäyksille kaduilla. Nyt hän on päättänyt puolustautua: ” Työnnän sormeni kipeään haavaan, vaikka tiedänkin, miten räjähdysaltis teema tässä on kyseessä.”
Kirjan lukenut poliisien ammattiliiton osavaltion johtaja (Nord-Rhein Westfaheln) Arnold Plickert:
”Kirja on autenttinen kuvaus poliisin arjesta Saksassa.”     

1 kommentti . Avainsanat: saksa, maahanmuutto

Ulkoasiainvaliokunnan työmatka Suomelle tärkeään Saksaan

Tiistai 14.2.2017 klo 11:39 - Veera Ruoho

EDUSKUNTATIEDOTUS
RIKSDAGSINFORMATIONEN
14.2.2017

Ulkoasiainvaliokunta vierailee Saksassa

Ajankohtaiset ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymykset, EU:n tulevaisuus ja Venäjä ovat keskustelunaiheina, kun eduskunnan ulkoasiainvaliokunta tällä viikolla tapaa saksalaisia politiikan vaikuttajia ja tutkijoita Berliinissä.

Valiokunta tapaa keskiviikkona 15. helmikuuta muun muassa Saksan parlamentin ulkoasiainvaliokunnan jäseniä sekä liittokanslerin viraston ulkopoliittisen osaston johtavia virkamiehiä. Torstaina 16. helmikuuta valiokunta tapaa Saksan puolustusministeriön ja ulkoministeriön sekä politiikan tutkimuslaitoksen edustajia. EU:n ja Venäjän lisäksi esille noussevat Itämeren alueen turvallisuus, transatlanttiset suhteet ja Saksan sisäpolitiikka lähestyvien parlamenttivaalien alla.

Valiokuntamatkalle osallistuvat kansanedustajat Matti Vanhanen (valiokunnan puheenjohtaja, kesk.), Pertti Salolainen (varapuheenjohtaja, kok.), Sirkka-Liisa Anttila (kesk.), Pekka Haavisto (vihr.), Eero Heinäluoma (sd.), Veera Ruoho (ps.), Mikko Savola (kesk.) ja Jutta Urpilainen (sd.).

Valiokunnan puheenjohtaja Vanhanen jatkaa matkaansa suoraan Berliinistä Müncheniin osallistuakseen siellä turvallisuuspolittiiseen konferenssiin 17.–18.2.2017.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saksa, ulkoasiainvaliokunta, Berliini