Valtuustoaloite Karhusuon uuden kouluhankkeen viivästymisen estämiseksi

Keskiviikko 19.10.2016 klo 22:13

Jätin viime Espoon valtuustonkokouksessa 17.10 oheisen valtuustoaloitteen Karhusuon uuden koulun hankkeen viivästymisen estämiseksi, sillä yllättäen investonitsuunnitelma asettaa koulun valmistumisajankohdaksi vasta vuoden 2023, vaikka hankesuunnitelman mukaan sen pitäisi valmistua vuonna 2020. Valtuustoaloitteen allekirjoitti 35 valtuutettua :

Valtuustoaloite Karhusuon uuden yhtenäiskoulun hankkeen viivästymisen estämiseksi

 

Valtuusto vaatii, ettei  Karhusuon yhtenäiskoulun valmistumista voi myöhentää enää  hankesuunnitelman mukaisesta vuodesta 2020. Valtuusto vaatii myös selvityksen miksi  investointisuunnitelma asettaa koulun valmistumisajankohdaksi 2023.

Perustelut:

Karhusuon koulun tilanne on hälyttävä. Osa oppilaista on opiskellut parakissa jo tammikuusta 2015 ja loput koululaiset siirtyivät väistöön tammikuussa 2016. Koulun hanke on edennyt kaikissa tarvittavissa lautakunnissa, kaupunginhallituksessa ja valtuustossa. (Opetuslautakunta, Kulttuurilautakunta, Tila- ja asuntojaos, Kaupunginhallitus ja Valtuusto 25.4.2016.)  Kaikissa päättävissä elimissä hyväksytty hankesuunnitelma pitää sisällään yhtenäiskoulun tilat liikuntatiloineen. Hankesuunnitelman mukaan hanke valmistuu vuonna 2020.  

Nyt Karhusuon koulun valmistuminen on taas vastatuulessa ja valmistumista on viivästetty investointisuunnitelmassa vuoteen 2023. Tämä tarkoittaisi, että osa lapsista käy koko alakoulun väistössä ilman ruokalaa ja ilman minkäänlaisia liikuntatiloja. 

Karhusuon koulun vanhempainyhdistys on ajanut ja ajaa edelleen Karhusuon uuden yhtenäiskoulun hanketta eteenpäin, sillä sitä jatkuvasti myöhennetään eivätkä koulupaikat alueella tule enää riittämään. Vanhemmat vaativat, ettei Karhusuon yhtenäiskoulun valmistumista voi myöhentää enää vuodesta 2020.

Ensimmäinen osa Karhusuon oppilaista siirtyi parakkiin tammikuussa 2015. Loput siirtyivät kiireelliseen väistöön Lagstadiin tammikuussa 2016. Ilman liikuntatiloja lapset ovat olleet tammikuusta 2016.

Karhusuon koulun yhtenäiskoulun hanke on sittemmin jaettu kolmeen vaiheeseen. Tilapalvelut 6.10.2016: “- Vaihe 1: Alakoulu. Valmis heinäkuu 2017. - Vaihe 2: liikuntatilat. Valmis - päätöksistä ja rajoituksesta riippuen syksy 2017 , syksy 2018 tai myöhemmin - Vaihe 3: Yläkoulu, uusi kirjasto, yhteistilat, uusi keittiö ja ruokala. Valmis päätöksistä riippuen - nyt valmistuminen myöhennetty investointisuunnitelmassa vuoteen 2023.”

Eli hankkeen pilkkominen kolmeen vaiheeseen on suuri uhka hankkeen valmistumiselle hyväksytyssä aikataulussaan vuonna 2020.

Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta pöytäkirja 28.9.2016: “ Karhusuon koulun korvaava uudishanke on kriittinen, koska alueen koulut ovat täynnä ja koulu tarvitaan myös mahdollistamaan Mikkelän koulun korjauksen väistöä. Erityisesti yläkoulukapasiteetti on nopeasti loppumassa. Valtuusto on 25.4.2016 hyväksynyt hankesuunnitelman, jonka mukaan kohde valmistuu 2020. “

Ja “ Jousenkaaren korjaus ei saa kuitenkaan viivästyttää muita koulukorjaushankkeita. “

Myös liikuntatilat tulee saada käyttöön. Jos hanketta viivästetään kolme vuotta vuoteen 2023 tulee useampi vuosiluokka käymään koko alakoulun ilman liikuntatiloja. Tämä ei ole tasa-arvoista toimintaa Espoon kaupungilta.

Karhusuolla väistössä olevat koululaiset ovat erittäin ahtaissa väistötiloissa ilman ruokalaa ja liikuntatiloja. Lisäksi osa koulusta ei mahtunut Karhusuolla oleviin väistötiloihin, joten he ovat väistössä Lagstadissa. Karhusuolaiset oppilaat eivät saa käyttää Lagstadin salia liikuntaan vaan he käyvät kauempana Kannusillassa liikuntatunneilla. Karhusuolla oleville oppilaille ei ole osoitettu mitään väistötilaa liikuntaan eikä alueella ole muita mahdollisia tiloja kilometrien etäisyydellä. Kaikki Karhusuon koululaiset (oppilaita Miilukorvesta, Pitkäniitystä, Karhusuolta, Hirvisuolta, Nupurista, Kolmperästä, Nuuksiosta ja Kattilasta asti) ovat ilman ruokalaa ja liikuntatiloja. Näillä tiloilla ei opetussuunnitelman tavoitteet täyty.

Karhusuon yhteinäiskoulun kaikki asianmukaiset tilat on saatava käyttöön viimeistään vuonna 2020. Jos tämä ei toteudu, Espoossa ei toteudu alueiden tasa-arvo eikä erityisesti oppilaiden tasa-arvo. Toiset oppilaat ovat erittäin epäedullisessa asemassa toisiinsa nähden.

Espoon tulee hyväksyä kaikki Karhuson yhtenäiskoulun vaiheet investointiohjelmaansa viivyttelemättä ja kaikki tilat tulee olla valmiita viimeistään vuonna 2020 joko omassa omistuksessa tai leasing-sopimuksella.

 Veera Ruoho (PS)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Karhusuo, alueiden tasa-arvo, lapset

Naisten äänioikeuden 110-vuotisjuhlatäysistunto

Maanantai 6.6.2016 klo 13:51

Sain kunnian pitää ryhmäpuheenvuoromme Naisten äänioikeuden 110-vuotisjuhlatäysistunnossa 1.6.2016.

 

Kuvankaappaus_2016-6-6_kello_13.36.43.pngKeskustelualoite tasa-arvosta yhteiskunnan vakauden ja kehityksen edistäjänä


Arvoisa puhemies!
 Suomalainen demokratia oli reilut sata vuotta sitten erinäköistä kuin tänään. Tuolloin äänimäärä vaaleissa riippui pitkälti omaisuudesta: mitä enemmän omaisuutta, sitä enemmän ääniä. Naisilla ei ollut oikeutta asettua ehdolle tai äänestää säätypäivillä. Tänä päivänä jokaisella meistä on vain yksi ääni varallisuudesta riippumatta — hyvä niin. Kansalaisen ääni on hänen omansa, eikä se voi olla väärä. 
Arvoisa puhemies! Suomalaiset naiset saivat äänioikeuden ja oikeuden asettua ehdolle kaikissa vaaleissa vuonna 1906. Se ei ollut itsestäänselvyys, sillä naisten äänioikeutta vastustivat senaikaiset konservatiivit. Lopulta naisten ja säätyihin kuulumattomien miestenkin äänioikeus ja oikeus ehdokkuuteen menivät eduskuntauudistustyöryhmässä helpohkosti läpi. Uudistustyöryhmä oli perustettu eduskunnassa vuotta aikaisemmin ajatuksella, että perustetaan maahamme yksikamarinen eduskuntalaitos. Naisten äänioikeudelle oli sivistyneistön keskuudessa vankka tuki. Sekin auttoi, että jo tuon ajan Suomessa naisilla oli keskeinen asema sekä perheyhteisössä että työelämässä. Heidän panoksensa tiedettiin välttämättömäksi. Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1907 valittiin 19 naista kansanedustajaksi. 
Arvoisa puhemies! 
Sotavuosina naiset saivat entistä suuremman vastuun isänmaan hyvinvoinnin ja yhteiskunnan toimivuuden ylläpitämisessä miesten ollessa rintamalla itsenäisyyttämme puolustamassa. Tuolloin naiset hoitivat niin perinteiset työnsä kuin myös miehille kuuluneet työt sekä sotatoimialueella että kotirintamalla. Tämä oli yksi ratkaiseva lenkki siinä suuressa ketjussa, jolla Suomi selvisi sodista. Näiden kriisivuosien jälkeen suomalaisten naisten asema ja arvostus nousivat entisestään.  
Arvoisa puhemies!
 Tänään Suomi on talousongelmistaan huolimatta yksi maailman kehittyneimmistä, vauraimmista, vakaimmista ja tasa-arvoisimmista maista. Haasteitakin on, mutta tilanteemme on kansainvälisesti vertaillen varsin hyvä. Naiset ovat myös rikkoneet monet lasikatot niin politiikan kuin liikemaailmankin saralla. Suomessa on tavallista sekin, että naisille ovat avoimina useat sellaiset ammatit ja tehtävät, joihin kaikissa maissa naisilla ei ole pääsyä. Esimerkkinä voidaan mainita kansainväliset siviilikriisinhallinnan erityisasiantuntijan tehtävät maailman eri kriisipesäkkeissä, kuten Balkanilla, Lähi-idässä ja Afrikassa, joissa itsekin olen toiminut sekä ihmiskaupan tutkijana että poliisikomentajana.  
Kokemuksesta voin kertoa, että suomalaista tasa-arvoa arvostetaan maailmalla. Olemme tasa-arvon edelläkävijöitä. Meidän pitää kuitenkin vielä vahvemmin ponnistella yhdessä erinomaisten miestemme kanssa kaikkea sukupuoleen perustuvaa väheksyntää, syrjintää, alistamista ja väkivaltaa vastaan. Omalla esimerkillämme voimme vaikuttaa paljon. 
Arvoisa puhemies!
 Miten on, näemmekö, että kuten juuri nyt Pakistanissa, Suomessa voitaisiin tehdä lakialoite siitä, että naista saa kevyesti lyödä, jollei hän tottele miestään tai pukeudu, kuten mies vaatii, ja niin edelleen epätasa-arvoisesti perustelluin syin käyttää laillisesti väkivaltaa? Emme varmasti. Onkin syytä ymmärtää, että tasa- arvokysymykset, jotka meille ovat itsestäänselvyyksiä, eivät ole sitä kaikille muille. Tasa-arvoon voidaan vaikuttaa lainsäädännöllä, mutta myös koulutuksella ja kotikasvatuksella. Jälleen esimerkki: Kasvoin kodissa, jossa tasa-arvo oli luonnollista. Vasta muu maailma asetti joskus kummallisia kysymyksiä: Voiko tyttö harrastaa kamppailulajia? Voiko nainen olla poliisi? Taannoin tapasin kunnioittamani kansanedustaja Anttilan johdolla tunisialaisia naisparlamentaarikkoja. Yksi heistä, jonka aviomies on poliisi, innostui siitä, että Suomessa poliisikin voi päästä kansanedustajaksi. Heillä poliisit eivät voi edes äänestää. 
Arvoisa puhemies! 
Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kiittää Suomen naisia näiden tekemästä työstä suomalaisen tasa-arvoisen yhteiskunnan hyväksi. Heidän ansiostaan voimme tänään juhlistaa maamme naisten äänioikeuden 110-vuotisjuhlapäivää, jota omalta osaltaan juhlistaa aiemmin mainittu rahapalkinto. 

Kuvankaappaus_2016-6-6_kello_13.31.14.png

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tasa-arvo, äänioikeus, naiset, miehet,

Suomen kehityspolitiikasta

Sunnuntai 1.5.2016 klo 11:56 - Veera Ruoho

Täysistunnon puheenvuoro PTK 44 2016 vp Täysistunto
Keskiviikko 27.4.2016 klo 14.00—18.04    2
Valtioneuvoston selonteko: Suomen kehityspolitiikka
Valtioneuvoston selonteko VNS 1/2016 vp Valiokunnan mietintö UaVM 3/2016 vp
klo 16.23 Veera Ruoho ps
Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Ensin edustaja Laukkaselle. Hän mainitsi viisaasti tästä, että Finnfundin ja järjestöjen tulisi löytää toisensa. Itse olen sitä asiaa nostanut UaV:ssa useammankin kerran esille, että tätä kansalaisjärjestöjen arvokasta kokemusta ja ammattitaitoa käytettäisiin hyödyksi. 
Eurooppaankin kohdistunut siirtolaiskriisi on osoittanut, kuinka tärkeää tehokas ja tuloksellinen kehitysyhteistyö on. Kehityspolitiikan tulee olla johdonmukaista muiden eri politiikan alojen kanssa. Se on olennaisen tärkeää.
Suomen, pienen mutta kokeneen ja ammattitaitoisen kehitystoimijan, tulee kohdentaa toimintansa erityisosaamistaan hyödyntäen. Suomella on esimerkiksi lisääntymis- ja seksuaaliterveyskysymyksissä jopa ainutlaatuista osaamista, jolla voidaan vaikuttaa esimerkiksi Afrikan huolestuttavan nopean väestönkasvun hillitsemiseen. Naisten ja tyttöjen aseman parantaminen yhtenä kehityspolitiikkamme painopisteistä onkin asia, josta näin suomalaisena naisparlamentaarikkona olen erityisen iloinen. Se, mitä me täällä Suomessa pidämme itsestäänselvyytenä, ei ole sitä monissakaan kehitysmaissa.
Kun työskentelin YK:n siviilikriisinhallintatehtävissä, edustin ihmisoikeuksia kunnioittavaa ja edistävää YK:ta, samalla myös suomalaista poliisia, mutta myös tasa-arvoista naissukupuolta. 
Arvoisa puhemies! Kaksi vuotta Afrikassa: Mieleeni tulee lukuisia esimerkkejä epäkohdista liittyen naisten ja tyttöjen asemaan. Mietin nyt sitä kohtaamista, kun varhaisteini-ikäinen, noin 12-vuotias tyttö maha pullottaen, ei ruoasta vaan raskaudesta, katse painautuneena alta kulmain katselee eurooppalaista YK:n poliisikomentajaa, suomalaista naispoliisia. Katseeseen yhdistyi yhtä aikaa häpeä tilastaan — lapsi raskaana ja naimisissa jo hampaattoman vanhan miehen kanssa — mutta tuossa katseessa oli myös uteliaisuutta, ehkä ihailuakin, kun hän näki naisen asemassa, josta hän ei osaa käytännössä unelmoidakaan. Moni teiniäiti kuolee kehitysmaissa synnytykseen, koska lapsen keho ei ole valmis siihen. 
Arvoisa puhemies! Täällä salissa puhutaan usein kriittiseen sävyyn arvovalinnoistamme. Esimerkiksi suomalaiseen koulutukseen kohdistuvat leikkaukset ovat kieltämättä olleet kipeitä, mutta kun niitä miettii kehitysmaiden perspektiivistä, missä jokaisen lapsen, joka edes pääsee kouluun vaikka sinne pakolaisleirissä sijaitsevan varjoisan puun alle vapaaehtoisen opettajan, pakolaisen itsekin, opettamana, ilo oppimisesta, kiitollisuus opetuksesta on sellaista, jonka me suomalaiset olemme unohtaneet aikoja sitten.  
Ulkoasiainvaliokuntamme puheenjohtaja, edustaja Kaikkonen puheessaan Suomen kehityspolitiikasta ja valiokuntamme lausunnosta siihen pitkälti "tyhjensi jo pajatson", joten en toistele niitä tärkeitä näkökohtia uudelleen. Edustaja Elovaara nosti esiin kehitysmaiden nuoret ja radikalisoitumisen estämisen. Se oli erinomaisen tärkeä huomio siitä, että oikealla kehityspolitiikalla vaikutamme myös omaan turvallisuuteemme.
Tosiasia on myös se, että maissa, joissa suurin osa väestöstä on alle 25-vuotiaita ja joissa nuorisotyöttömyys on todella synkissä lukemissa ja lisäksi kulttuuri vaatii varoja avioitumiseen, näiden nuorten selviytymisstrategiana on maastamuutto. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kehityspolitiikka, johdonmukaisuus, väestönkasvun hillitseminen, naisten ja lasten asema, tasa-arvo, nuorisotyöttömyys, kulttuuri